Haaveena mozzarella, 2 #

Toinen osa onkin jo vähän dramaattisempi mitä ajattelin, mutta tulkoon mitä tuleman pitää :)

Paiskasin ulko-oven kiinni, riisuin ulkovaatteeni naulaan ja laitoin laukkuni penkille. Emil istui keittiössä ja söi pakaste pizzaa.
" Et sitten tehnyt ruokaa " sanoin kylmästi.
" No en " hän sanoi ja täräytti likaisen lautasensa lavuaariin. " Sun tiskivuoro ", hän jatkoi ja pyyhki suunsa hihaansa.
Käänsin katseeni pois ja puristin käteni nyrkkiin. No, en välittäisi, enää viikko tätä helvettiä, sitten olisin yksin. Laitoin vettä kiehumaan ja heitin raviolipastat kattilaan, istuin sohvalle ja aloin selailemaan uutta Cosmopolitania. Emil istui viereeni lasinen olut pullo kädessään ja röyhtäisi kuuluvasti. Painoin kasvot käsiini ja menin keittiöön ja suljin välioven. Sytytin kynttilöitä ja laitoin Jenni Vartiaisen soimaan, tietäen Emilin vihaavan sitä, mutta jos hänellä oli oikeus aiheuttaa mieli pahaa minulle, miksei minulla hänelle. Selailin lehteä ja lauloin ja tunnelmoin " Missä muruseni on " - kappaleen tahtiin. Yhtäkkiä olohuoneesta kajahti AC/DC, jonka Emil laittoi vain ärsyttääkseen minua. Kuuden vuoden seurustelun aikana olen kyllä oppinut tuntemaan tarpeeksi hyvin Emilin musiikkivalikoiman, ja tiedän ettei Emil pidä kyseisestä bändistä. Sammutin Jenni Vartiaisen ja läväytin sivuoven auki ja napautin pois AC/DC:n.
" Ei tämä herranjumala voi jatkua näin! "huusin.
" Mitä helvettiä sä huudat?! " Emil huusi takaisin.
" No sitä, että mä olen niin kyllästynyt tähän toimintaan! Mä voisin kyllä auttaa sua pakkaamaan kamat ja muut, mutta me ei päästä mihinkään tulokseen koskaan tällä toiminnalla! "
" No mitäköhän meidän pitäisi tehdä? Suoraan sanottuna sä olet häätämässä mua pois mun kodista, joten musta sulla ei ole oikeutta huutaa mulle! " hän sanoi korottaen ääntään.
" Tämä oli alunperin mun koti, ja tästä asiasta ei edes keskustella. Sä vain aina istut sohvalla ja kittaat kaljaa! "
" No itse juot punaviiniä ja siideriä ja ties mitä yhtä paljon ja löhöilet ja luet jotain perkeleen moskaa, kuten tämä! " Emil sanoi ja otti kädestäni lehden ja repäisi siitä muutaman sivun.
" Mä en tajua miten susta on tullut noin saamaton ihminen!? Se on oikein ettet sä voi saada lapsia, ei kukaan haluaisi sua edes isäkseen! Sä olet huono ihminen! ", kiljuin, mutta hiljenin kun näin Emilin katseen. Hän katsoi minuun tiukasti, pupillit laajeten ja puristi kaljapulloaan. Hän nousi seisomaan.
" Mitä sinä sanoit? ", hän sanoi hitaasti, raivon vallassa.
" No siis se sairaus.. Äh, kuulit kyllä ", sanoin ääni hieman värähtäen.
Emil katsoi minua silmittömän raivon vallassa ja samassa tajusin miten hänen iso lihaksikas kätensä nousi ilmaan, singoten kaljapullon kädestään. Se tuli kohti, kuin hidastetussa elokuvassa. Menin vaistomaisesti kyyryyn ja näin kuinka pullo lensi ohitseni ja iskeytyi seinään. Sirpaleet lensivät ympäriinsä. Sitten oli hiljaisuus, pitkä hiljaisuus. Kumpikaan ei liikkunut hetkeen, kunnes katsoin käsiäni jotka tärisivät. Nousin hitaasti seisomaan ja näin kuinka koko vartaloni tärisi. Emil katsoi minua ja tuli lähelleni.
" Livian.. ", hän sanoi hiljaa. En pystynyt puhumaan tai liikkumaan. Emil hipaisi kädellään poskeani, mutta sitten minä heräsin unestani ja töytäisin häntä taaksepäin.
" Älä koske minuun enää koskaan " sanoin ääni väristen. Sivusilmällä näin että jostain tippui verta.
Leukani vapisi, ja loin viimeisen silmäyksen Emiliin, kunnes käänsin selkäni ja juoksin eteiseen, puin kenkäni ja takin, nappasin laukun ja menin ovelle.
" Livian, odota! " Emil sanoi. Käännyin silmät kyynelissä Emiliin päin.
" Et enää koskaan ", kuiskasin ja suljin oven perässäni, juoksin päättömästi portaat alas, astuin ulos ja juoksin pimeyteen.

Haaveena mozzarella, 1 #

Eli tästä koko homma pyörähtää käyntiin.. Nimeä ei ole vielä, annan sen tulla sitten ihan ajallaan..

1 #

Kävelin kaupungin pääkatua pitkin, kello oli puolenpäivän, ihmiset olivat töissä, joten kadulla oli mukava kävellä, ilman ihmismassoja. Kuuntelin kuinka pari viikkoa vanhojen Biancon saapikkaideni korot kopisivat asfalttitietä vasten. Reilu 160 sentin pituisena korot ovat apukeinoni päästä ihmisten kanssa jokseenkin samalle näkötasolle. Hidastin askeliani ja käännyin vielä katsomaan näyteikkunaamme ennen kuin menisin sisään. Hyvältä se näytti, pakko myöntää. No, ahersinhan minä kymmeneen asti illalla sen kanssa, mutta oli sen arvoista. Ikkuna näytti törkeän hyvältä, vaikka itse sanoinkin.
Menin sisään, ja vastaan tuli tuttu hiuslakan tuoksu. Louise oli pesemässä asiakkaansa hiuksia kun astuin sisään.
" Liv, moi! Mites viikonloppu meni? ", Louise sanoi ja siemaisi Frezzaansa.
" Siinähän se, lauantai meni kierrellessä baareissa ja eilen sitten käytiin Marian kanssa syömässä, aika perus viikonloppu oli. Mites sulla? " sanoin, laitoin takkini naulakkoon ja kävelin Louisen luo.
" No, odotatko hetken, palaan ihan pian " hän sanoi asiakkaalleen, ja veti minut perässään tuotevarastoon.
" Mä tapasin miehen ", hän sanoi salaperäisesti.
" Louise, sä olet varattu! Ethän sä ole seurustellut kun viikon ja sä jo petät! " sanoin katsoen tuimasti Louisea.
" Tiedetään, mutta se on niin..ah! " hän sanoi ja tuuletti kädellään kasvojaan.
" No mikä siitä tekee niin erityisen ", sanoin nostaen toista kulmaani.
" Riittäisikö yksi sana " hän avasi varaston oven ja katsoi vielä minuun " Italiano ", hän kääntyi ja käveli takaisin altaille lantio keinuen puolelta toiselle 12 cm korkojen avittamana. Jäin pudistelemaan päätäni ja huokaisin syvään. Louise ei sitten ikinä opi.

Seuraava asiakas tulisi vasta puolentunnin kuluttua, joten keitin kahvia ja laitoin paikkoja kuntoon. Samantien kun Louisen asiakas lähti, hän kiiruhti luokseni.
" Sen nimi on Paolo. Haluutko nähdä kuvan? " hän sanoi innoissaan.
" No näytä " sanoin kyllästyneenä.
Louise kaivoi salamana vaaleanpunaisen simpukka puhelimensa taskustaan ja avasi sen. Paolon kuva oli hänen taustakuvanaan. Mies oli jumalattoman komea, se oli pakko myöntää. Mieleni teki kysyä, olisiko Paololla veljeä, mutta maltoin mieleni.
" Louise, kuuntele nyt tarkkaan " sanoin ja katsoin häntä suoraan silmiin.
Samassa ovi kävi, ja asiakkaani saapui. Katsahdin murhaavasti Louisea ja menin naisen luo.
" Hei, sinä oletkin varmaan Anna, olen Livian, hauska tavata, sulla oli siis hiusten värjäys ja leikkaus, eikö? " kysyin ystävällisesti. Anna vastasi myöntävästi ja kävin töihin.

Neljän maissa pidimme lounastauon, kun asiakas väliä oli tunnin verran.
" Pääseekö Sira töihin huomenna? " kysyin Louiselta. Sira oli meidän kolmas työntekijämme, joka oli sairaana tämän päivän.
" Kaai.. "Louise sanoi uneliaasti.

" No, sitä sopii toivoa, huomenna on niin paljon asiakkaita että on vaikea mahduttaa ne kaikki kahdelle työntekijälle " mietin.
" .. mutta voinhan mä soittaakin Siralle tänään.. " jatkoin.
" .. vai soitatko sä? " kysyin Louiselta. Hän oli hiljaa.
" Louise? "
" Mhmh? "
" Mitä päässäsi liikkuu, olet ihan omissa maailmoissasi " tuhahdin.
" Ei mitään ihmeellistä " hän mumisi.
Pudistelin päätäni hymyillen.
" Louise, katso, PAOLO on tuolla! " huudahdin. Louise hyppäsi tuolista salamana ja katseli ympärilleen.
" Missä! "
" Ei missään. Vai et ajattele mitään ihmeellistä.. " sanoin ja iskin silmää. Louise lysähti ärtyneenä takaisin lounaansa ääreen.
" Voi Paolo.. " sanoin ääneen. Louise katsoi minuun tuimana, mutta naurahti sitten.
" Voi Paolo.. " hän sanoi ja huokaisi syvään.