Haaveena mozzarella, 1 #

Eli tästä koko homma pyörähtää käyntiin.. Nimeä ei ole vielä, annan sen tulla sitten ihan ajallaan..

1 #

Kävelin kaupungin pääkatua pitkin, kello oli puolenpäivän, ihmiset olivat töissä, joten kadulla oli mukava kävellä, ilman ihmismassoja. Kuuntelin kuinka pari viikkoa vanhojen Biancon saapikkaideni korot kopisivat asfalttitietä vasten. Reilu 160 sentin pituisena korot ovat apukeinoni päästä ihmisten kanssa jokseenkin samalle näkötasolle. Hidastin askeliani ja käännyin vielä katsomaan näyteikkunaamme ennen kuin menisin sisään. Hyvältä se näytti, pakko myöntää. No, ahersinhan minä kymmeneen asti illalla sen kanssa, mutta oli sen arvoista. Ikkuna näytti törkeän hyvältä, vaikka itse sanoinkin.
Menin sisään, ja vastaan tuli tuttu hiuslakan tuoksu. Louise oli pesemässä asiakkaansa hiuksia kun astuin sisään.
" Liv, moi! Mites viikonloppu meni? ", Louise sanoi ja siemaisi Frezzaansa.
" Siinähän se, lauantai meni kierrellessä baareissa ja eilen sitten käytiin Marian kanssa syömässä, aika perus viikonloppu oli. Mites sulla? " sanoin, laitoin takkini naulakkoon ja kävelin Louisen luo.
" No, odotatko hetken, palaan ihan pian " hän sanoi asiakkaalleen, ja veti minut perässään tuotevarastoon.
" Mä tapasin miehen ", hän sanoi salaperäisesti.
" Louise, sä olet varattu! Ethän sä ole seurustellut kun viikon ja sä jo petät! " sanoin katsoen tuimasti Louisea.
" Tiedetään, mutta se on niin..ah! " hän sanoi ja tuuletti kädellään kasvojaan.
" No mikä siitä tekee niin erityisen ", sanoin nostaen toista kulmaani.
" Riittäisikö yksi sana " hän avasi varaston oven ja katsoi vielä minuun " Italiano ", hän kääntyi ja käveli takaisin altaille lantio keinuen puolelta toiselle 12 cm korkojen avittamana. Jäin pudistelemaan päätäni ja huokaisin syvään. Louise ei sitten ikinä opi.

Seuraava asiakas tulisi vasta puolentunnin kuluttua, joten keitin kahvia ja laitoin paikkoja kuntoon. Samantien kun Louisen asiakas lähti, hän kiiruhti luokseni.
" Sen nimi on Paolo. Haluutko nähdä kuvan? " hän sanoi innoissaan.
" No näytä " sanoin kyllästyneenä.
Louise kaivoi salamana vaaleanpunaisen simpukka puhelimensa taskustaan ja avasi sen. Paolon kuva oli hänen taustakuvanaan. Mies oli jumalattoman komea, se oli pakko myöntää. Mieleni teki kysyä, olisiko Paololla veljeä, mutta maltoin mieleni.
" Louise, kuuntele nyt tarkkaan " sanoin ja katsoin häntä suoraan silmiin.
Samassa ovi kävi, ja asiakkaani saapui. Katsahdin murhaavasti Louisea ja menin naisen luo.
" Hei, sinä oletkin varmaan Anna, olen Livian, hauska tavata, sulla oli siis hiusten värjäys ja leikkaus, eikö? " kysyin ystävällisesti. Anna vastasi myöntävästi ja kävin töihin.

Neljän maissa pidimme lounastauon, kun asiakas väliä oli tunnin verran.
" Pääseekö Sira töihin huomenna? " kysyin Louiselta. Sira oli meidän kolmas työntekijämme, joka oli sairaana tämän päivän.
" Kaai.. "Louise sanoi uneliaasti.

" No, sitä sopii toivoa, huomenna on niin paljon asiakkaita että on vaikea mahduttaa ne kaikki kahdelle työntekijälle " mietin.
" .. mutta voinhan mä soittaakin Siralle tänään.. " jatkoin.
" .. vai soitatko sä? " kysyin Louiselta. Hän oli hiljaa.
" Louise? "
" Mhmh? "
" Mitä päässäsi liikkuu, olet ihan omissa maailmoissasi " tuhahdin.
" Ei mitään ihmeellistä " hän mumisi.
Pudistelin päätäni hymyillen.
" Louise, katso, PAOLO on tuolla! " huudahdin. Louise hyppäsi tuolista salamana ja katseli ympärilleen.
" Missä! "
" Ei missään. Vai et ajattele mitään ihmeellistä.. " sanoin ja iskin silmää. Louise lysähti ärtyneenä takaisin lounaansa ääreen.
" Voi Paolo.. " sanoin ääneen. Louise katsoi minuun tuimana, mutta naurahti sitten.
" Voi Paolo.. " hän sanoi ja huokaisi syvään.