Haaveena mozzarella, 2 #

Toinen osa onkin jo vähän dramaattisempi mitä ajattelin, mutta tulkoon mitä tuleman pitää :)

Paiskasin ulko-oven kiinni, riisuin ulkovaatteeni naulaan ja laitoin laukkuni penkille. Emil istui keittiössä ja söi pakaste pizzaa.
" Et sitten tehnyt ruokaa " sanoin kylmästi.
" No en " hän sanoi ja täräytti likaisen lautasensa lavuaariin. " Sun tiskivuoro ", hän jatkoi ja pyyhki suunsa hihaansa.
Käänsin katseeni pois ja puristin käteni nyrkkiin. No, en välittäisi, enää viikko tätä helvettiä, sitten olisin yksin. Laitoin vettä kiehumaan ja heitin raviolipastat kattilaan, istuin sohvalle ja aloin selailemaan uutta Cosmopolitania. Emil istui viereeni lasinen olut pullo kädessään ja röyhtäisi kuuluvasti. Painoin kasvot käsiini ja menin keittiöön ja suljin välioven. Sytytin kynttilöitä ja laitoin Jenni Vartiaisen soimaan, tietäen Emilin vihaavan sitä, mutta jos hänellä oli oikeus aiheuttaa mieli pahaa minulle, miksei minulla hänelle. Selailin lehteä ja lauloin ja tunnelmoin " Missä muruseni on " - kappaleen tahtiin. Yhtäkkiä olohuoneesta kajahti AC/DC, jonka Emil laittoi vain ärsyttääkseen minua. Kuuden vuoden seurustelun aikana olen kyllä oppinut tuntemaan tarpeeksi hyvin Emilin musiikkivalikoiman, ja tiedän ettei Emil pidä kyseisestä bändistä. Sammutin Jenni Vartiaisen ja läväytin sivuoven auki ja napautin pois AC/DC:n.
" Ei tämä herranjumala voi jatkua näin! "huusin.
" Mitä helvettiä sä huudat?! " Emil huusi takaisin.
" No sitä, että mä olen niin kyllästynyt tähän toimintaan! Mä voisin kyllä auttaa sua pakkaamaan kamat ja muut, mutta me ei päästä mihinkään tulokseen koskaan tällä toiminnalla! "
" No mitäköhän meidän pitäisi tehdä? Suoraan sanottuna sä olet häätämässä mua pois mun kodista, joten musta sulla ei ole oikeutta huutaa mulle! " hän sanoi korottaen ääntään.
" Tämä oli alunperin mun koti, ja tästä asiasta ei edes keskustella. Sä vain aina istut sohvalla ja kittaat kaljaa! "
" No itse juot punaviiniä ja siideriä ja ties mitä yhtä paljon ja löhöilet ja luet jotain perkeleen moskaa, kuten tämä! " Emil sanoi ja otti kädestäni lehden ja repäisi siitä muutaman sivun.
" Mä en tajua miten susta on tullut noin saamaton ihminen!? Se on oikein ettet sä voi saada lapsia, ei kukaan haluaisi sua edes isäkseen! Sä olet huono ihminen! ", kiljuin, mutta hiljenin kun näin Emilin katseen. Hän katsoi minuun tiukasti, pupillit laajeten ja puristi kaljapulloaan. Hän nousi seisomaan.
" Mitä sinä sanoit? ", hän sanoi hitaasti, raivon vallassa.
" No siis se sairaus.. Äh, kuulit kyllä ", sanoin ääni hieman värähtäen.
Emil katsoi minua silmittömän raivon vallassa ja samassa tajusin miten hänen iso lihaksikas kätensä nousi ilmaan, singoten kaljapullon kädestään. Se tuli kohti, kuin hidastetussa elokuvassa. Menin vaistomaisesti kyyryyn ja näin kuinka pullo lensi ohitseni ja iskeytyi seinään. Sirpaleet lensivät ympäriinsä. Sitten oli hiljaisuus, pitkä hiljaisuus. Kumpikaan ei liikkunut hetkeen, kunnes katsoin käsiäni jotka tärisivät. Nousin hitaasti seisomaan ja näin kuinka koko vartaloni tärisi. Emil katsoi minua ja tuli lähelleni.
" Livian.. ", hän sanoi hiljaa. En pystynyt puhumaan tai liikkumaan. Emil hipaisi kädellään poskeani, mutta sitten minä heräsin unestani ja töytäisin häntä taaksepäin.
" Älä koske minuun enää koskaan " sanoin ääni väristen. Sivusilmällä näin että jostain tippui verta.
Leukani vapisi, ja loin viimeisen silmäyksen Emiliin, kunnes käänsin selkäni ja juoksin eteiseen, puin kenkäni ja takin, nappasin laukun ja menin ovelle.
" Livian, odota! " Emil sanoi. Käännyin silmät kyynelissä Emiliin päin.
" Et enää koskaan ", kuiskasin ja suljin oven perässäni, juoksin päättömästi portaat alas, astuin ulos ja juoksin pimeyteen.