Haaveena mozzarella, 8 #

Tuijotin huulta purren tietokoneen ruutua. Hiiren nuoli lepäsi VAHVISTA- painikkeen päällä, ja ruudun alareunassa oleva kello tikitti uhkaavan nopeasti eteenpäin. Puristin vasemman käteni nyrkkiin ja klikkasin määrätietoisesti painiketta. Sivu latasi hetken, sitten siihen ilmestyi tavallinen teksti, mutta minulle se merkitsi uuden sivun kääntämistä elämässäni.
" Lentosi on vahvistettu. Saat tarkat tiedot sähköpostiisi. Mahdollisten ongelmien ilmetessä ota yhteys alla olevaan puhelinnumeroon. "

Viikkasin vähäisiä vaatteitani Louisen lipaston päälle ja kuuntelin Coldplayn levyä hieman haikeana. Ei mennyt kauaakaan kun olin saanut kasaan kaikki tavarani, katselin hölmistyneenä ympärilleni. Tässäkö kaikki oli? Pari hassua vaatetta ja perus tarvikkeet. Miten olinkin pärjännyt näin vähällä tavaramäärällä tähän asti? Tunsin itseni ihan eri ihmiseksi kuin ennen. Jos olin menossa kahdeksi päiväksi Lontooseen työmatkalle, minulla oli valtava matkalaukullinen vaatteita ja muita tavaroita mukanani. Nyt olin selvinnyt viikon suuren käsilaukkuni sisällöllä. Minulla ei ollut enää mitään menetettävää, joten laitoin Emilille viestin.
" Moi! Voisinko tulla käymään siellä huomenna, voisin hakea vaatteita ja muita kamoja. - Liv "
Itselläni oli melankolinen olo, en ollut nukkunut kuin tunnin pätkissä viime öinä. Ero oli viiltänyt syvät haavat sydämeeni, mutta tuntui että joka aamu sängystä nouseminen oli hieman helpompaa. Tai joka aamuhan minä sängystä nousin, oli sekin jotain.

Päätin nostaa fiilistä, ja tehdä ruokaa. Louise tulisi töistä kuuden jälkeen, olin hänelle niin paljon velkaa kaikesta hänen tuestaan, että päätin tehdä edes tämän hänen hyväkseen. Siitä oli muutenkin jo liian kauan aikaa, kun olin tehnyt ihan arkisia asioita, niin kuin kaupassa käynti.
Tulin hyvälle tuulelle astuessani kauppaan sisään. Liukuovet viauhahtivat auki, se tuntui jotenkin hyvin juhlalliselta. Hymyilin autuaasti, mielestäni kaikki näytti kovin kauniilta. Seinällä oli suuri mainos, jossa appelsiinit olivat sydämen muotoisessa kuviossa ja ne tavallaan loistivat paperilla. Alla oli teksti, Pirkka Appelsiinit Espanja, K-plussa kortilla 1,69 € pussi. Minulle tuli loistelias olo katsoessani mainosta. Halusin todella noita kauniita appelsiineja. Autuaana otin ostoskärryt, mutta ne olivat juuttuneet kiinni toisiinsa. Kiskoin niitä kaikin voimin, ajatellen yhä noita valovoimaisia appelsiineja, mutta lopulta totesin ettei ostoskärryt irronneet toisistaan vaikka tekisin mitä. Menin seuraavaan kärryjonoon ja kiskoin, mutta nekään eivät irronneet. Aivan kuin ne olisivat katsoneet minua ivallisesti ja sanoneet " Voi Livian, me emme halua kulkea sellaisten ihmisten kanssa jotka jättävät miehensä ja elämänsä noin vain ".
" Mutta enhän minä voinut muutakaan ", supatin ostoskärryille. Olin kumartuneena kärryjä kohti, ja sivusilmällä näin kuinka vanhempi nainen tuli viereiseen kärryjonoon, kaivoi taskustaan kolikon ja laittoi sen kärryjen kahvassa olevaan mötikkään. Samassa huomasin kuinka kahvassa oleva ketju (jota en ollut tietenkään huomannut), irtosi vapauttaen kärryt, ja nainen lähti tyytyväisenä niiden kanssa sisälle kauppaan. Kaivelin taskuistani kolikoita, mutta en löytänyt mitään kolikkoihin viittaavaa. Nöyrryin ja jätin itsekkäät ostoskärryt omaan arvoonsa ja tartuin vedettävään ostoskoriin. Ne olivat helppoja eivätkä mollanneet minua ilkikurisesti, vaikkakin tunsin itseni mummoksi niiden seurassa.

Hääräsin puuhakkaana Louisen kauniissa keittiössä. Olin asetellut valovoimaiset Pirkka Appelsiinit Louisen hedelmäkoriin, ja ne hymyilivät minulle, ainakin tuntui siltä. Minusta saattoi huomata sen että unet olivat viime aikoina jääneet kovin vähäisiksi, mutta en antanut sen häiritä. Pilkoin ensin mozzarellan ja tomaatit, asettelin ne basilikan kera kauniille lautaselle Italia salaatin tyyliin, laitoin lautaset pöydälle ja asettelin servietit kauniisti. Sitten vasta siirryin pääruoan laittoon. Keitin hienoa italialaista spagettia kattilassa, ja tein kastikkeen pinaatista ja kermasta. Siitä tuli yllättävän hyvää, vaikka itse sanonkin. Jälkiruoaksi olin ostanut italialaista jäätelöä. Kun kaikki oli valmiiksi katettuna, laitoin taustalle Andrea Bocellin levyn. Vaikka en siitä musiikista oikein pitänytkään, se säväytti mukavasti tunnelmaa. Koko koti oikein huokui italiaa.
Hetken kuluttua ovi narahti, ja Louise tuli ovesta sisään, laittoi takin naulaansa ja asteli olohuoneeseen pakkasesta vuotavaa nenäänsä niiskuttaen.
" Mitäs täällä on meneillään? ", hän sanoi ihmetellen ja katseli ympärilleen.
" Onko sinulla treffit? ", hän jatkoi supattaen.
" Onko PAOLO täällä?! ", hän supisi terävästi. Olin ihmeissäni että hän jaksoi olla edelleen kiinnostunut Paolosta, herranen aika, kiinnostusta oli kestänyt jo viikon!
" Ei ei, tämä illallinen on meitä varten, käy pöytään ", sanoin hymyillen.
" Tulee jotenkin ihan Italia fiilis ", hän sanoi istuutuessaan.
" Siihen on oma syynsä ", sanoin avatessani viinipulloa.
" Liv, mitä tämä meinaa? ", Louise sanoi aidosti ihmetellen.
" Minä muutan italiaan ", sanoin samalla kun viinipullo aukesi kovaäänisesti pamahtaen.