Haaveena mozzarella, 6 #

" Ja sitten mä suljin oven, oikeastaan oven koko meidän suhteelle. Vaikka se sattuukin, jollain tavalla tämä tuntuu kuitenkin oikealta ", sanoin huokaisten, sitten hörppäsin ison kulauksen lattestani. Maria katsoi minuun huolestuneena, etsien oikeita sanoja. Ei tässä sanat auttaneet enää, kaipaisin nyt vain muuta ajateltavaa.
" Mites sinä ja Anton? ", kysyin hymyillen.
" Arkea.. Oikeastaan, arki tuntuu hyvältä. Aluksi suhteemme oli ainaisia illallisia, treffejä ja yllätyksiä täynnä, nyt työntäyteinen arki tuntuu.. oikealta..? Me oikeasti elämme yhdessä, oikeassa parisuhteessa..", hän katsoi onnellisen näköisenä ikkunasta ulos. Yritin olla onnellinen hänen puolestaan, mutta se oli vaikeaa.
" Mutta herranen aika, eihän minun pitänyt omista huolistani puhua! Anteeksi ", Maria sanoi alakuloisesti.
" Höpsis, olen onnellinen puolestasi ", sanoin katsoen käsiäni.
" No mites töissä menee? ", hän kysyi vaihtaen puheenaihetta.
" Hyvin ", vastasin. En halunnut ajatella lisää surullisia asioita. Todellisuudessa meillä oli asiakkaita liian vähän. Epätoivon aalto kulki lävitseni.
" Liv, ei sinun tarvitse valehdella minulle, ihan totta ", Maria sanoi yrittäen katsoa minua silmiin.
" Anteeksi, ei vain huvita puhua niistä asioista juuri nyt ", sanoin hiljaa.
" Hei, sinä kaipaat piristystä! Tule tänään mukaan baariin ", Maria sanoi innoissaan. Baariin? Siitä oli aikaa kun olin ollut viimeksi baarissa, juhlinut kunnolla.. pitänyt hauskaa. Epäröin hetken, sitten hymyilin itsekseni.
" Käyhän se ", sanoin ehkä hieman hämilläni. Baariin, minä menisin todellakin juhlimaan tänään.

" Arghhh ", mumisin itsekseni. Suurin osa vaatteistani oli vielä Emilillä, eikä Louisen vaatteetkaan istuneet täydellisesti. Minulla oli yksi iso kassillinen perusvaatteitani jotka eivät käyneet baariin laisinkaan. Kenkiäkin minulla oli vain muutamat. Revin hiuksiani ärtyneenä, tämä oli raastavaa.
Minun pitäisi löytää asunto, pian. Eihän tämä voinut jatkua näin, toisten nurkissa pyöriminen oli alistavaa. Louise oli kyllä ihana ja ystävällinen, mutta silti minua nolotti. Katsoin kelloa, miten minulla oli taas näin kamala kiire. En sitten oppisi koskaan.

Läimäytin oven kiinni helpottuneena. Olin vihdoin valmis, vaikkakin myöhässä, mutta ulkona kuitenkin. Katselin itseäni vielä hissin peilistä. Olin vetänyt mustan aluspaitani päälle Louisen kimaltelevan topin, ja laittanut kylkiluiden kohdalle vyön tekemään asusta sopivan näköisen. Alla minulla oli ohuet sukkahousut. Yritin vielä hymyillä peilikuvalleni, vaikka se olikin vaikeaa. Mutta tämä päivä oli pyhitetty nyt hauskanpidolle, eikä surullisten asioiden vatvomiselle. Läpsäytin itseäni kevyesti poskille ja iskin peilikuvalle silmää.
" Have fun ", kuiskasin, käänsin selkäni ja kävelin jännittyneenä hämärtyvään iltaan.